tiistai 23. lokakuuta 2012

Bokeh

Tein bokeh -suodattimeksi neliön. Se on selkeä ja nätti kuvio. Päätin kuvata kahviaiheisia kuvia. Neliöt sopivat mielestäni hyvin siihen. :) Ajatuksenani oli kuvata kolme kuvaa, joissa on kahvipaketti, sokeripaketti ja viimeisessä kuvassa molemmat. 
Kuvatessa päätin sommitella tuotteet niin, että kahvikuvassa paketti on oikealla ja sokerikuvassa tuote on vasemmalla. Viimeiseen kuvaan sain idean, kun pistin sokeripaketin nojaamaan kahvipakettiin, sokerihan on kahvin lisuke. Kuviin tuli hyvä tarina, koska niistä tuli mainosmaisia ja se yhdistää niitä teemallisesti toisiinsa. 


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Polaroid

Kävimme Polaroid näyttelyssä Helsingissä. Odotukseni olivat melko kovat, koska opettaja oli kertonut hauskoja yksityiskohtia polaroideista aikaisemmin. Itse näyttely oli pienoinen pettymys joiltain osin, koska tietynlaista heittäytymistä ja tulkintaa mielestäni puuttui. Odotin enemmän kokeilua ja leikkisyyttä. Tärähtäneet kuvat ja sukuelimet tuntuivat kuitenkin olevan pääteemana.

Ehkä itse näyttelyn ongelma oman kokemukseni kannalta oli tietynlainen rikkonaisuus. Odotin, että näyttelyssä oltaisiin ajateltu enemmän polaroidia tekniikkana ja että näyttelyn teema olisi ollut jotenkin sidotumpi.

Parhaimpia teoksia olivat mielestäni kuvakollaasit joissa jokainen kuva toimi omana teoksenaan ja yhdessä muodostivat maiseman, muotokuvan tai kuvion. Polaroidin ottamisen jälkeen kuvaa ei voi enää käsitellä, jokainen kuva on yksilö eikä niitä voi enää ”poistaa”. Oli siis hienoa katsella, miten joku on saanut aikaan niin hienon kokonaisuuden ottamalla jokaisen kuvan erikseen niin, että kokonaisuus on ehjä.

Ehdoton suosikkini näyttelyssä oli Kaija Pavun Kaikki oli täydellistä. Siinä oli seinällinen polaroideja, joihin oli kuvattu mies. Polaroidin valkoiseen osaan kuvattu oli kirjoittanut miksi ei ollut halunnut harrastaa seksiä. Vietin kollaasin edessä kauan aikaa ja tutkin kuvia ja tekstejä. Minua kiehtoi ajatus kuvaan kirjoittamisesta heti kuvaushetken jälkeen. Jokaisessa kuvassa oli eri käsialalla kirjoitettu teksti. Toiset olivat pidempiä selostuksia ja toisissa oli vain pari sanaa. Kirjoituksia oli suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ne tekivät kuvista vielä ainutlaatuisempia ja henkilökohtaisempia. Mietin kuinka hienoa olisi itse ottaa kuvia vaikka ystävien kanssa ja sitten kirjoittaa kuvaan jotain kivaa. Digikameralla se ei olisi mahdollista ja jälkikäsittelyssä taas tilanne olisi jo ohi.

Näyttelyssä mieleeni tuli 19 vuotis syntymäpäiväni, kun paras ystäväni vei minut Helsinkiin shoppailemaan. Olin ottanut puhelimellani kuvia reissusta ja kirjoittanut niihin ystäväni kanssa juttuja puhelimestani löytyneellä ohjelmalla. Olin siis jo tehnyt samantapaisella tekniikalla kuvia!

Kuvakollaasista tuli näyttelyn ehdoton johtotähti. Se oli saanut huomioni, herättänyt ajattelemaan kuvausta ja sitä miten ainutlaatuisia kuvat voivat olla vielä nytkin kun voit ottaa niin paljon kuvia kuin ehdit sekä saanut minut muistelemaan hauskaa matkaa.

Pavun kollaasi sai minut unohtamaan kaikki kohtaamani turhalta tuntuneet tissipimppipippeli –kuvat joiden tarina ei itselleni auennut tai miten ne liittyivät edes polaroidiin. Sitä vastoin mieleeni jäivät polaroidien hienot värit varsinkin sinisen eri sävyjen kohdalla ja yksittäisistä kuvista tulevat kokonaisuudet. Pavun kollaasi kertoi minulle tärkeimmän asian, mitä polaroidista voi sanoa. Se on henkilökohtainen kuva hetkestä jonka on itse elänyt.